ISOJA


"Oma epäkuva"
95x60, öljy kankaalle
2012




"Ikävä ihminen"
115x90, öljy kankaalle
2012, kritiikkityö. Aiheena "ääni ja kuva" tms.




"Hän huutaa rajan takaa"
115x90, akryyli kankaalle
2013. Kuulemma inhottava. Hih!




"Ärrimurri"
60x50, akryyli öö... kovalevylle?
2013, kritiikkityö. Aiheena "kuuma kaaos kampuksella"
Tehty siten että kuva toimii mitenpäin vaa.



Nää nyt on näitä töitä jotka ei mahtunu skanneriin. Jaksoin sittenki valokuvata.
Jee!

Vanha kunnon


Harva kai muistaa tai vielä harvempi tietää että Pasihan on esiintynyt samoissa merkeissä jo aiemmin.
Innostuin joskus 2008 alkupuolella kokeilemaan strippisarjakuvaa.
Sit kyllästyin.

Kak kosne lonen
















Alotin suunnilleen kello 11 (aamulla),
lopetin suunnilleen 20 vaille 1 (yöllä)

Kyseessähän oli siis se semmonen juttu ku tehää 24 sivua sarjakuvaa 24 tunnin aikana.
Tarina on improvisoitu. Ja piirrokset kans. Tai siis ei luonnosteltu. Juu.

Tarina vuodenajoista ja tiedonhalusta

Mitä? Miten? Vaihteleeko se tiedonhalu jotenki vuodenaikojen mukaan? Niin no, joillain on se semmonen kaamosmasennus ja eihän masentuneet mitään tietoa halua ku sillon keskitytään vaan masenteluun.

Mun mielestä syksy on hyvää aikaa. En tykkää kesän kuumuudesta ja pelkään ötököitä. Tykkään myös että vuorokauden aikana on pimeitäkin jaksoja. Monet ei tykkää talvesta ku on niin kylmä. Niin kai. Mä oon siinä mielessä tyhmä et mua se ei haittaa.

Niin no se tiedonhalu. Miten nää saa muka yhdistettyä toisiinsa?

Jotkut mun kaverit on tosi halukkaita tiedon suhteen. Ne iha tahallaan etsii tietoa jostain jutusta. Eri jutuista eri päivinä. Ihan vaa ku on siistii tietää juttuja. Eipä siinä, mun mielestä semmoset ihmiset on tosi siistei kans jotka lukee kirjoja ja tietää kaiken.

Mä taas oon sellanen et saatan kysyä jotain ja lähes loukkaannun jos joku kaivaa sen vitun älypuhelimen ja googlettaa asian. En mä haluu tietää kaikkea. Tykkään ihmetellä ja kysellä kuitenkin. Jotkut tiedot kiellän. Mua masentaa ajatus siitä että rakkaus ois vaan jotain aivokemiaa. Tosi kylmää ja ankeeta. Must tunteet vois olla semmosia mystisiä ja abstrakteja juttuja mielummin. Mun maailma on niin paljon kauniimpi paikka elää.

Totuudet on taas ihan hanurista ja ikävät ihmiset niitä aina muille tyrkyttää.
Kevät ja syksy on mun lempparivuodenajat.

Tarina venäjän kielestä

Oho. No, venäjän kieli.
Hmm.

No enhän mä sitä ymmärrä. Enkä puhu tai kirjota. Mut must on hienoa ku niillä on ne omat aakkoset. En mä niitäkään ymmärrä, mut must on supersiistii et jotku osaa niitä lukea. Tuntuu joltain tosi salatieteeltä. Öh, no joo.

Mun lääkäri oli venäläinen. Olga ja joku vaikee sukunimi. Se puhu kyllä hyvin suomeakin, mut välillä sen piti vähän hakea jotain tiettyä sanaa. Sit se aina naureskeli sillee vähä anteekspyytelevästi. Se yks venäläinen täti kirjasitomossa teki samaa. Se ei puhunu ihan niin hyvää suomea, mut oli jotenki mukavaa ku se naureskeli kokoajan. Sit junassa oli joku turkisrouva, venäläinen myöskin, joka ei paljoa muuta tehnytkään kuin naureskeli. Must se on hieno tapa jotenki. En tiiä onko tämmönen tyypillistä, mut kokemuksieni perusteella on. Ainakin venäläisten keski-ikäisten naisten keskuudessa, jotka asuu suomessa.

Se Liisan kaveri Kaisa osaa venäjää! Ja Liisaki vähä. Plutonium 74:llä on semmonen biisi ku "Porkkana ja nauris" ja sen musavideossa on piirrettyjä, jotka on tekstitetty venäjäks. Kysyin Liisalta mitä niissä lukee, mut Liisa sit omaks ja munkin pettymykseks tulkkas, ettei niissä teksteissä ollu mitään järkeviä lauseita. Sanoja vaan toisensa perään.

On tietenkin myös mahollista että Liisa tulkkas väärin.
Sehän tosiaan osaa vain vähän sitä venäjää.